Lämpökuva tiikeristä Korkeasaaren eläintarhassa, otettu käynnissä olevan tutkimusprojektimme aikana. Tässä kuvassa värit symboloivat eri lämpötila-vyöhykkeitä, mutta vertaa sitä allaolevaan kuvaan....
Tunteenmittausmenetelmien kehittämisessä keskeistä on numerotieto. Tässä on sama lämpökuva, jossa on yksinkertaistettu esimerkki lämpötiloista numeroina, Ne antavat tarkempaa tietoa kuin värilliset vyöhykkeet.
Tutkimusosastomme Arador Health Science suunnittelee ja toteuttaa tutkimushankkeita, joiden tavoitteena on tuoda merkittäviä parannuksia eläinten hyvinvointiin.
Keskitymme tutkimusaloihin jotka ovat varhaisella, innovatiivisella asteella ja joissa tarvitaan paljon perustutkimusta, ennen kuin päästään käytännön sovelluksiin.
Pääosa tutkimustyöstämme palvelee lämpökuvantamismenetelmien kehittämistä tunteiden mittaamiseen. Hanke on laaja ja alkuvaiheessaan: kuluu vielä vuosia, ennen kuin menetelmät on kehitetty ja validoitu valmiiksi. Menetelmistä tulevat hyötymään eläinalojen ammattilaiset mm. maataloudessa, eläintarhoissa, hevosharrastuksessa ja eläinlääketieteessä. Lue lisää
Lisäksi tutkimme, mitkä tekijät vaikuttavat ihmisten kykyyn havaita ja ymmärtää eläinten tunnetiloja. Tulokset tulevat olemaan hyödyksi opetuksen suunnittelussa kouluissa ja muissa oppilaitoksissa. Lue lisää
Nykyiset projektit ja yhteistyökumppanit
Arador in yksi osallistujista kansainvälisessä PIGWEB-tutkimuskonsortiossa, jossa on 16 tutkimusorganisaatiota yhdeksästä maasta. Konsortio tekee ja edistää tutkimusta kestävän kehityksen toteutumisen lisäämiseksi sianlihantuotannossa. Konsortion rahoittaja on EU:n Horizon 2020 -ohjelma. Aradorin roolina on kouluttaa yliopistotutkijoita tekemään lämpökuvantamista hyödyntävää perustutkimusta, joka palvelee myöhempää menetelmien kehittämistä stressin mittaamiseen, sairauksien havaitsemiseen ja muihin intensiivisen sianlihantuotannon ongelmien seurantaan.
Arador tekee yhteistyötä Helsingin yliopistossa toimivan Tunnetiede-tutkimusryhmän ja Korkeasaaren eläintarhan kanssa tutkimushankkeessa, jonka rahoittaja on Koneen säätiö. Koordinoimme hankkeen sitä osaa, jossa kartoitetaan tunnetiloihin liittyviä pintalämpötilailmöitä tietyillä eläinlajeilla. Tutkimus tulee palvelemaan myöhempää menetelmien kehittämistä näiden eläinten stressitason ja hyvinvoinnin mittaamiseen eläintarhoissa. Tutkimushanke keskittyy enimmäkseen uhanalaisiin lajeihin ja alalajeihin: mukana ovat mm. amurintiikeri, aasianleijona, lumileopardi, metsäpeura ja visentti. Lisäksi tutkimusta tehdään yhteistyössä Korkeasaaren Villieläinsairaalan kanssa sinne tuoduilla eläinpotilailla. Toinen tutkimuksen osio on Aradorin aloitteesta käynnistetty, ja käytännön toteutuksesta vastaa Helsingin yliopiston bio- ja ympäristötieteellinen tiedekunta Aradorin avustuksella. Siinä tutkitaan, mitkä tekijät myötävaikuttavat siihen, että jotkut ihmiset osaavat havaita ja ymmärtää eläinten tunnetiloja paremmin kuin toiset.
Aradorin muita yhteistyökumppaneita ovat Eläinlääkäriasema Askel ja Cypis-tallin. Yhteistyön aiheena on tutkimusprojekti, jossa kehitetään tulevaisuuden uusia menetelmiä eläinten tunnetilojen ja hyvinvoinnin mittaamiseen sekä kiputilojen havaitsemiseen, jotta entistä useampi eläin saisi tarvitsemansa hoidon.
Lämpökuvantamismenetelmien kehittäminen eläinten tunnetilojen mittaamiseen, kivun havaitsemiseen ja hyvinvoinnin arviointiin
Lämpökuvantaminen on teknologia, jossa mitataan lämpökameran avulla erilaisten pintojen lämpötilajakaumaa matkan päästä. Sillä on jo useita vakiintuneita käytännön sovelluksia muun muassa tulipalojen sammutustyössä, kadonneiden etsinnöissä sekä lääketieteellisissä ja eläinlääketieteellisissä esitutkimuksissa.
Lämpökuvantamiseen sisältyy myös huomattavia tulevaisuuden mahdollisuuksia, muun muassa uusien menetelmien kehittämiseksi aivotoiminnasta kertovien pintalämpötilamuutosten seurantaan. Nämä pienet muutokset ovat epäsuoraa seurausta useista fysiologisista prosesseista, muun muassa tunnetilojen muutosten yhteydessä tapahtuvista autonomisen hermoston toiminnan muutoksista.
Sitten kun tällaisia mittausmenetelmiä on tulevaisuudessa kehitetty, ne tulevat antamaan tietoa eläinten tunnetiloista, kertomaan mitkä eläinyksilöt potevat kroonista kipua ja tarvitsevat siihen hoitoa, ja parantamaan eläinten hyvinvoinnin arviointia. Tällaisia mittausmenetelmiä ei ole vielä olemassa, mutta niiden kehittämisessä otetut ensi askeleet ovat osoittaneet, että niitä on täysin mahdollista kehittää tulevaisuudessa. Me ja joukko muita eri puolilla maailmaa teemme nyt töitä sen eteen, että tuo tulevaisuus voitaisiin saavuttaa mahdollisimman pian.
Tämä tulee kuitenkin olemaan huomattavasti haastavampi kehitysprosessi kuin ne, joiden tuloksena ovat syntyneet nykyisin käytettävissä olevat lämpökuvantamismenetelmät. Tunnetilat ovat monimutkaisten prosessien tulosta, johon liittyy useita samanaikaisia tapahtumasarjoja aivoissa. Niiden aiheuttamat pintalämpötilamuutokset ovat pieniä, ja näihin samoihin pintalämpötiloihin vaikuttavat samanaikaisesti myös useat kymmenet muut tekijät, kuten eläimen elimistön lämmönsäätelyjärjestelmät, vuorokausirytmi ja äskettäinen liikunta tai muu fyysinen rasitus.
Eläinten tunnetilojen mittausmenetelmien kehittäminen tulevaisuudessa tulee myös edellyttämään pitkälle kehittyneitä analyysimenetelmiä, täsmällisiä kuvantamisprotokollia ja uusien ohjelmistojen kehittämistä. Myös nämä ovat tekemämme kehitystyön ytimessä.
Tutkimusta ihmisten tunteenhavaitsemiskykyyn vaikuttavista tekijöistä
Kun näemme eläimen, miksi jotkut meistä ovat toisia taitavampia ymmärtämään, kokeeko eläin sillä hetkellä tunteita - ja tukitsemaan oikein, mitä tunteita se kokee?
Tätä kysymystä on tutkittu vasta vähän, vaikka se on yksi niistä seikoista, jotka ratkaisevat, miten eläimiä pidetään käytännössä. Eläinten eri puolilla maailmaa tällä hetkellä kokemasta kivusta ja pelosta vain pieni murto-osa johtuu siitä, että joku haluaa niiden kärsivän. Valtaosassa tapauksista on kyse siitä, että näiden eläinten kanssa tekemisissä olevat ihmiset eivät tiedä, että eläinten pito-olosuhteet tai käsittelymenetelmät aiheuttavat niille kärsimystä. Vastaavasti eläinten hyvinvoinnin edistämiseen tähtäävät pito-olosuhteet ja käsittelymenetelmät saavuttavat tavoitteensa onnistuneimmin silloin, kun niiden käyttäjällä on myös taito arvioida, mitä eläimet kunakin hetkenä tuntevat.
Ihmisten kykyyn ymmärtää eläinten tunteita vaikuttavat monet eri tekijät. Niiden nykyistä parempi tuntemus tulee tarjoamaan eväitä myös siihen, miten näitä kykyjä voi kehittää. Tällaisesta tiedosta voi koitua merkittävää hyötyä eläimiin littyvissä ammateissa sekä koulutuksessa, alakouluista aina ammatilliseen koulutukseen asti.